Elliä

Tämä on postaus Ellistä, mutta alkuun kuitenkin hieman ruusuntuoksua :) Pihalla kukkii ihana vanha ruusu, joka on innoittanut minut haaveilemaan uusista ruusuista. Ainakin neilikkaruusu on hankintalistalla, kunhan vaan taimikauppaan asti pääsen.

Viime kesänä Köpiksestä ostetussa kylpyvaahtopullossa on pikkuinen oksa tuosta takapihan ihanuudesta. (Kylpyvaahtoa oli saatava viimeisten öiden lomapaikkaan, hotelliin jonka huoneessa oli kylpyamme. Menee tuo hurmaavan tuoksuinen aine onneksi suihkugeelinäkin, mutta olen siirtänyt sisällön käytännöllisempään muovipulloon.)

Elli on nyt kevään ja kesän aikana ottanut sellaisen kasvuspurtin, että enää ei oikein voi puhua pikkukissasta. Tai onhan hän vieläkin pienikokoinen ja siro, mutta kaikki pentumaisuus on jo poissa, nyyh.

Yksi mieluinen leikki Ellille on käsien kanssa tappeleminen. Sitä tehdään vaan minun tai Aaronin kanssa, Elli tietää, ettei muiden ihmisten käsiä saa pureskella. Kynnet on aina sisällä ja pehmoisilla tassuilla pidetään paikalla sitä osaa kädestä, mitä jyystetään. Sattuuhan se toki vähän, mutta ei liikaa :)

Yleisimmin pureskelua harjoitetaan tuolla (ylikarvaisella) punaisella matolla, se on leikkipaikka. Myös kantapäät ja akillesjänteet, varsinkin liikkuvan ihmisen, houkuttelee Elliä jonkun verran, mutta toistaiseksi ainoa henkilö, jonka jalkoihin se saa käydä käsiksi (siis hampaiksi) on Aaron. Hiukkasen epämiellyttävä tunne, kun kissa roikkuu vuorotellen kummassakin jalassa, kun kävelee... Muuten Elli on kyllä varsin kiltti, se ei tahallaan raavi tai pure ketään, joten vieraatkin saa sitä ihan rauhassa silitellä ja pitää sylissä.